Fokusoiden: syövästä kuntoutuminen alkaa diagnoosista.

Fysioterapeutti Marianne Himberg oli puhumassa fyysisen kuntoutuksen merkityksestä syöpää sairastavan fysioterapiassa syksyllä 2024 Fysioterapia ja Kuntoutus -messuilla. Hänen puheenvuoronsa oli herättävä. Hän puhui ”syöpätsunamista”; ikääntyneiden määrän kasvaessa, myös syövän esiintyvyys kasvaa, ja vuodesta 2024 lähtien syöpä lisääntyy jopa 25%.

Syöpäsairauksien määrä kasvaa siis jatkuvasti ja lisäksi yhä nuoremmat henkilöt sairastuvat syöpään. Noin joka kolmas suomalainen tulee elämänsä aikana sairastumaan syöpään, ja osa jopa useampaan syöpätautiin. Suurin osa paranee. Syövän käypä hoito -suositukseen kuuluu fyysinen aktiivisuus, silti syöpään sairastuneiden kuntoutuskäytännöt vaihtelevat Suomessakin alueellisesti, eikä sairastunut useinkaan saa riittävästi tietoa fyysisestä kuntoutuksesta. Syöpään sairastunutta ei siis tule ohjata passiiviseen lepoon. Fyysisiä voimia ei valitettavasti kerätä lepäämällä.

Fysioterapeutti kohtaa työssään syöpään sairastuneita missä vain, ja esimerkiksi vastaanotolle tulevalla asiakkaalla saattaa olla taustalla vuosia sitten sairastettu syöpä. Siksi onkin tärkeää ymmärtää syövän ja sen hoidon sekä kuntoutuksen kokonaisuus. Syöpä voi ilmetä missä tahansa keholla ja syöpähoitojen haitat saattavat kestää kauan syöpähoitojen jälkeenkin. Syövän hoito on aina yksilöllistä, mutta usein se sisältää leikkaushoidon jälkeiset solunsalpaajahoidot sekä sädehoidon.

Mariannen puheenvuoro kolahti. Omalla kohdallani syöpä on ollut läsnä useaan otteeseen läheiseni elämässä ja samaistuin lauseeseen: ”Ensin tulee uutinen, sitten istutaan syöpäjunan kyytiin”. Näin koin matkan läheisenikin kanssa. Diagnoosi – koepala – hoidon suunnittelu – labroja – toimenpiteitä/kuvantamista – kontrolleja – konsultaatioita – hoidon arvioita – komplikaatioita – odottelua – labroja – jatkohoidon suunnittelu – ulkonäön muutoksia (peruukin sovitus) – kotiutuminen – solusalpaajahoidot – kontrolleja – sädehoito – tämä sykli jatkuu, kunnes olet terve ja hoidot loppuvat – alkaa olla tilaa syöpähoitojen haittavaikutusten huomioimiseen. Lihaskato, ääreishermojen särkytilat, kiristävät arvet ja yksilöllisesti omasta sairaudesta ja sen hoidosta riippuvat jälkitilat. Töihin paluu. Syöpää sairastava istuu junan kyydissä toivoen parasta ja peläten pahinta. Jokaisella pysäkillä tulee lisää tietoa, hoidettavaa ja muistettavaa.  

Syöpään sairastuminen on useasti traumatisoiva kokemus. Diagnoosin saaminen aiheuttaa yleensä pelkoa ja epävarmuutta. Syöpää sairastavan kuntoutuksessa kunnioittava traumatietoinen kohtaaminen on keskiössä. Asiakas hakee tietoa, ymmärrystä ja hyväksyntää. Syövän lääketieteellinen hoito on Suomessa arvostetussa asemassa, samoin psyykkistä tukea on saatavilla. Fyysiseen kuntoutuksen kehittymiseen on panostettava.

Hyvä kuntoutuskäytäntö syöpäfysioterapiassa on edetä sopivin kuntoutusinterventioin hoidon aikana ja riittävän ajoissa. Jokainen näistä interventiovaiheista kysyy psyykkisten voimavarojen lisäksi myös fyysisiä voimavaroja. Tiedämme, että esimerkiksi polven tekonivelleikkaukseen valmistautuessa on suotava lisätä lihasmassaa ja -voimia, jotta leikkauksesta kuntoutuminen etenee hyvin. Syöpäsairauksien kohdalla hoito onkin moniosainen; leikkauksen jälkeen alkavat yleensä moniosaiset solusalpaajahoidot ja näiden jälkeen sädehoito. Tästä syystä onkin tärkeää, että henkilö olisi leikkauksen jälkeen fyysisesti mahdollisimman hyvässä kunnossa saadakseen leikkauksen jälkeiset solunsalpaajahoidot ajallaan. Näin myös suunnitellut hoidot voitaisiin toteuttaa hoidolle optimaalisella intensiteetillä.
Tästä syystä syövästä kuntoutuminen alkaa diagnoosihetkellä ja etenee yksilöllisesti.

Sosiaali- ja terveysalan ammatissa tiedon jakaminen on tärkeässä asemassa. Syövän kuntoutuksessa sairastuneen on keskeistä tietää prehab:in (eli kuntoutus ennen syövän hoitoa) ja yleisesti kuntoutuksen merkityksestä hoitojen aikana. Fyysisen kuntoutuksen pitäisi sisältää monipuolista kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelua oikealla intensiteetillä. Lisäksi sädehoidon jälkeisen faskian liikkuvuuden palauttaminen on tärkeää.  Kuitenkin se, millaista kuntoutusta asiakas syöpähoitojen aikana tarvitsee, vaatii fysioterapeutilta ymmärryksen syövän tyypistä, syöpähoidoista ja näiden haittavaikutuksista sekä tiettyjen lisäoireiden (esimerkiksi perifeerien neuropatia tai lihasheikkous) mahdollisesta ehkäisystäkin. Syöpäfysioterapia kysyykin laajaa ymmärrystä fysioterapian eri erikoisaloilta, se on aina yksilöllistä ja koostuu sopivista kuntoutusinterventioista.

Fyysisen aktiivisuuden merkitys kuntoutumisessa on kiistaton. Liikunta ehkäisee syöpää ja hyvä fyysinen kunto edesauttaa sitä, että syöpähoidot toteutuvat suunnitelman mukaan ja sujuvasti. Lisäksi liikunta lieventää ja jopa ehkäisee hoitojen sivuhaittoja. Näiden vaikutusten lisäksi tiedämmekin jo, että liikunta edistää mielenterveyttä ja on hyvä tuki työhön paluun tai työssä pysymisen kannalta. Fyysinen aktiivisuus myös pienentää riskiä sairastua uudelleen syöpään. Esimerkiksi rintasyövässä kokonaiskuolleisuus vähenee jopa 42% liikuntaa harrastavilla. Liikunta on siis kriittinen synergistinen lääke syövän hoidossa.

Fyysisellä aktivisuudella on vaikutuksia myös yksittäisen kasvaimen kohdalla. Yksittäisen kasvaimen kohdalla liikunnan on todettu vähentävän kasvunopeutta ja metastasointikykyä. Ja liikkuminen syöpähoitojen aikana edistää sitä, että lääkkeet ja puolustussolut ohjautuvat kasvaimeen paremmin. Sädehoidon aikana kudoksessa tarvitaan riittävää happipitoisuutta ja liikunta vaikuttaa tähän verenkiertoa lisäämällä. Lisäksi liikunnan aikana syöpää tappavien veren valkosolujen määrä lisääntyy.
Kuntoutumisessa ja liikunnassa on kuitenkin erityispiirteitä, joista hoitavan fysioterapeutin tulee olla tietoinen. Tästä syystä meillä oli Fysiotiimi Fokuksessa Porvoossa syöpäfysioterapian perusteet -koulutus toukokuussa 2025, ja koulutus, sekä kouluttaja fysioterapeutti Marianne Himberg, saivat runsaasti kiitosta osallistujilta.

Koin vahvasti, miten fyysisen kuntoutuksen merkitys ja tämä koulutuksessa saatu tieto, tulisi olla kuin iso infotaulu syöpäjunan vaunun seinällä. Tieto tuo toivoa ja konkretiaa siitä, mitä voi tehdä ja miten voi itse asiaan vaikuttaa. Aihe toi koulutuksessamme esiin paljon keskustelua ja tunteita, koska syöpä koskettaa monien elämää.

Moni on menettänyt läheisensä syöpätaudille. Myös palliatiivinen fysioterapia voi olla ja on osa syöpäfysioterapiaa. Palliatiivinen fysioterapia tarkoittaa parantumattomasti sairaan kuntoutusta niin, että jäljellä oleva aika olisi merkityksellistä. Työskentely kuoleman läheisyydessä tarkoittaa usein sitä, että asiakkaana on sekä syöpää sairastava että hänen lähipiiri. Psykofyysinen työote, sekä terapeutin omat taidot käsitellä surua ja kuolemaa korostuvat. Keskeistä on auttaa, missä apua tarvitaan, esimerkiksi kivun lievittämisessä, omatoimisuuden mahdollistamisessa, hengitysfysioterapiassa, hermoston rauhoittamisessa tai apuvälineiden kanssa. Palliatiivinen fysioterapia on yhdessä läheisten ja moniammatillisen tiimin kanssa asiakkaalle mieleisten asioiden mahdollistamista luovasti.

On ensisijaisen tärkeää huomioida kiistaton tieteellinen näyttö syöpää sairastavan fyysisen aktiivisuuden tukemisesta. Se on arvokasta ja aktiivista elämää, ja tämän tiedon meistä jokainen ansaitsee tietää. Sen sijaan, että vain lepäisimme ja keräisimme voimia, kannustamme siis lempeästi liikkumaan ja kasvattamaan sekä psyykkisiä että fyysisiä voimavaroja yhdessä, sopivalla määrällä oikeanlaista ja oikea-aikaista liikuntaa.
Aihe on koko tiimillemme tärkeä.

Kouluttaja Marianne Himbergin löytää IGsta @syopafysioterapiaa

Aiheesta kirjoitteli Suski